Työ ja perhe voivat täydentää toisiaan

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisella pidempiä työuria

Vuosittain noin 60 000 perhettä joutuu pohtimaan työn ja perheen yhteensovittamista lapsen syntymän vuoksi. Hoivavastuut eivät kuitenkaan pääty lapsen ensimmäiseen elinvuoteen, vaan jatkuvat monilla eri muodoissa koko työuran ajan: noin puolet eurooppalaisista työntekijöistä huolehtii pienistä lapsista ja neljännes ikääntyvistä läheisistä työssä käynnin ohella. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen tulisikin nähdä koko työuraa koskevana asiana.

 

Tutkimukset osoittavat, että työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeudet ovat merkittävä stressin lähde työelämässä. Vaikka työelämä voisi tarjota apua yhteensovittamiseen, mahdollisuuksista ei aina tiedetä tai niitä ei hyödynnetä.

 

Noin neljännes eurooppalaisista työssä käyvistä kokee työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeaksi ja määrä on kasvamaan päin. Monet tuoreet vanhemmat miettivät nykyisen työpaikan vaihtamista sellaiseen, jossa työn ja perheen yhdistäminen onnistuisi helpommin. Perheille arjen sujuminen on joskus vaikeasti koottava palapeli, jossa työajat on sovitettava perheen tarpeisiin, työmatkat vievät paljon aikaa tai pienet lapset valvottavat öisin. Osa lapsista tarvitsee erityishoitoa jatkuvasti. Kaikilla hoivaajilla ei puolisoa tai hyviä turvaverkkoja ole, vaan he huolehtivat yksin arjen sujumisesta. Perheitä ja elämäntilanteita on monenlaisia.

 

Hoivavastuiden jakaminen kotona on myös parisuhteen tasa-arvokysymys: vanhemmilla tulisi olla yhtäläinen oikeus työssä käymiseen, urasta huolehtimiseen ja oman rahan ansaitsemiseen. Työ on monille merkittävä itsensä toteuttamisen ja onnellisuuden lähde. Työelämän muutokset edellyttävät jo sinällään paljon sopeutumista ja pitkät poissaolot eivät helpota asiaa.

 

Väestön vanhetessa ja hoivapalvelujen painottuessa yhä enemmän kotihoitoon kasvaa todennäköisesti myös omaisiaan ja muita läheisiään hoitavien osuus. Hoivavastuiden huomioiminen on myös ikääntyvien työntekijöiden työssä jaksamisen kannalta tärkeä tekijä.

 

Perhe on suomalaisille tärkeä elämänsisältö, mutta työn ja perheen yhteensovittaminen työurien pidentämisessä hyödyntämätön voimavara. Työpaikan perhemyönteisellä kulttuurilla ja toimintakäytännöillä voidaan helpottaa tasapainoilua eri elämän osa-alueiden välillä ja vähentää työntekijän kuormittumista. Kokemus työn ja perheen yhteensovittamisen onnistumisesta on tärkeä työhyvinvoinnin lähde. Työnantajalle perhemyönteisten käytäntöjen hyöty näkyy työntekijän työtyytyväisyyden, jaksamisen, työasenteiden ja sitä kautta tuottavuuden parantumisena. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää miten hyvin tai huonosti työntekijä kokee tämän yhtälön toimivan.

 

Työpaikoilla voidaan tehdä paljon työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Hyvää tasapainoa työn ja perhe-elämän välillä voidaan edistää kehittämällä työaikajärjestelyjä ja yksilöllisiä joustoja, työpaikan perheystävällistä kulttuuria ja kouluttamalla esimiehiä. Yksilölliset joustot esimerkiksi työajoissa ovat merkittävä voimavara työntekijöille, ja erityisesti hoivavastuuta kantavilla ne saavat suuren merkityksen työpaikan perheystävällisyyttä arvioitaessa. Perheystävällisen kulttuurin on monissa tutkimuksissa todettu olevan se pullonkaula, joka viime kädessä vaikuttaa siihen hyödynnetäänkö perheystävällisiä käytäntöjä vai ei. Toisaalta perhemyönteinen kulttuuri ja hyvä esimies edistävät sekä lakien että yksilöllisen sopimisen antamien mahdollisuuksien käyttöönottoa.

 

Työpaikoilla on jo nyt käytössä monia tapoja edistää työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Esimerkiksi 70 %:lla työpaikoista on käytössä työaikajoustoja kuten liukuva työaika, työaikapankki tai etätyö. Edistykselliset työpaikat myös tunnustavat asian tärkeyden esimerkiksi hyvistä työntekijöistä kilpailemisen valttina tai työnantajakuvan kannalta. Tarvitaan kuitenkin lisää sellaisia työpaikkoja, joissa ymmärretään yhteensovittamisen hyödyt sekä työnantajalle että työntekijälle. Tietoa toimivista käytännöistä on myös tarpeen levittää työpaikoilta toisille.

 

Myös työelämään hakeutumisen tai pääsyn esteitä pitäisi poistaa tehokkaammin. Esimerkiksi perhevapaalla olevista äideistä vajaalla puolella ei ole työpaikkaa mihin palata. Monissa perheissä työelämään palaamisen vaatimat järjestelyt voivat tuntua ylivoimaisilta ja houkuttaa lykkäämään työhön paluuta erityisesti jos omat tukiverkostot ovat kaukana tai päivähoito ei järjesty läheltä. Työelämään pitäisi luoda vaihtoehtoisia työnteon malleja kaikki-tai-ei-mitään –ajattelun sijaan.

 

Tulokset Työterveyslaitoksen yksilöllisiä voimavaroja ja työuran hallintaa edistävistä ryhmämenetelmistä osoittavat, että voimavaroja vahvistamalla voidaan parantaa mielenterveyttä ja tulevan työuran laatua erityisesti työuran siirtymissä. Vastaavasta toiminnasta on hyviä kokemuksia myös esimerkiksi perhevapaalta työelämään paluuseen valmistautumisessa. Työpaikkojen pienten lasten vanhemmat ja muut läheisiä työnsä ohella hoivaavat hyötyisivät paitsi arjen vertaistuesta ja urakehityksen pohtimismahdollisuuksista, myös työpaikalla paremmin saatavilla olevista konkreettisista käytännöistä helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista.

 

Toisin kuin voisi olettaa, väliaikaiset poissaolot työelämästä eivät välttämättä lyhennä työuria vaan päinvastoin saattavat pidentääkin niitä lisäämällä voimavaroja ja työhön sitoutumista. Työuria tulisikin tarkastella koko työuran pituuden perusteella. Perhe-elämä on työelämän voimavara ja myös työkuormituksesta elpymisen areena, ja työn ja perheen tasapainoisesta yhdistämisestä huolehtiminen parantaa työelämän laatua.

 

Tekstin kirjoittaja on Salla Toppinen-Tanner (PsT), joka toimii  sosiaali- ja terveysministeriön Työ ja perhe-elämä –ohjelman koordinaattorina ja tiimipäällikkönä Työterveyslaitoksella. Mamwork on myös mukana Työ ja perhe-elämä ohjelmassa asiantuntijana.

Salla Toppinen-Tanner

Kirjoita vastaus

  • (ei julkaista)

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>